Perikles perikännissä

Naapurit, pilailijat! 
Saanko hetken metelöitsijöiltä!

Ylpeys on hyvää, kun se on rakennus
ja pilkattavaa silloin, kun se on elimetön ruumis

Jos aion taata seinän, ei ole sellaista käskyä, 
jotta luopuisin ylpeydestä

Juokaamme siis seinille! 
(hoippuu naukattuaan jo muutaman)

(nostaa lasia, mutta kaataa sisällön lattialle 
ja vakavoituu)
Silti kaiken maailman porttieerit kolkuttavat ovia: 
  ”On aika!”, vaikka tahdomme turvata 
  vain itsessään halun
  tämän soihtuni alla, jota kannan!

Sanon tämän vain kerran, kuten on hyvä ja oikein! 
(nostaa soihdun)
Tämän luolan varjoissa, 
jonne olemme kokoontuneet juhlimaan, 
lukee:
      Jos joku yleisesti toisen halua pilkkaa
   saakoon vastaansa vain orjan kantamaan soihtua 
      öiseen Ateenaan 
   Orja näyttäköön tien pilkkaajan kotiin

Muuhun kuin tähän vastaavaan eleeseen 
   kaupunkimme hajoaa
 eikä pelaa eikä vaihda kohta enää kukaan.

Siispä naapurit, 
jos satuttekin olemaan paskiksia, 
en laillanne halua lennättää lokaa!

Seinässä, jota kannattelen, on ovi. 
Se on ollut siinä jo pitkään, 
   sillä ylpeys ei asu ovissa eikä sen kahvoissa, 
      vaan juuri niistä se virtaa ulos 
 sulostuttamaan apeita ja parantamaan nöyriä

Siispä tervetuloa! Kolkuttakaa oviin rohkeasti 
     ja 
  kääntäkää ovien kahvoja
sillä silloin toimitte kuin Apollo ja muut jumalat, 
jotka suosivat kutsuja ja vastaavat kutsuihin!

Hestiaalle muistakaa lorauttaa pelkästään 
tilkkanen sillä koko kupillinen on pelkkää 
tyhjänpäiväistä mahtailua.