Kuvatko?

Yksikin sana voi varastaa tuhat kuvaa
Yksikin hyvin valittu sana voi sulattaa kuvat pakkasesta
Valmiina, paikoillanne, NYT!

Veljille myös


Rutot tuhottu, hyvä
Ei onnistunut miekalla, eikä veljien avustuksella
Onnistui leveällä luudalla ja ruisleivällä

Kas, onhan nyt veljienkin saatava voitosta
eineeksi!

Pannaan veljet velaksi korjaamaan satoa
niittämään tervettä meri-ilmaa,
tuokioksi tuumimaan,
ison merikarin kannelle selällään
tuijottamaan taivoa,
taivuttamaan tuulosia

Eiköhän siitä riitä leipääkin leikattavaksi!


Kysymyksiä?


Hitaasti pörisevä alkuvaiva liikutteli
vilkasta mielikuvitusta.
Kohta se sanoisi jotain, kuten että
ei enää halua hitaita lunkeja laivoja.

Nää aakkoset on jo kyllä kertaalleen
kirjoitettu, vaikka
voisihan niitä joskus
hieman avittaa ja rullallekin kääriä.
Tuolloin voisi keikahtaa yleisöstä esiin
taas se pilvetön utuinen kumma,
joka kaikissa näyttelijöissä halajaa.

Otin sitten minäkin tahdin, nousin
ja vahdin kerran taas niitä öitä,
jotka aamuun saakka valvoivat
ulvovina katraina susia.

Susien silmissä monistuivat tauot, joita
jokainen vaeltaja askelissaan,
nummen kanervikossa niittää
peläten että taaskin näkösällä ollut
kukkula ei veisikään sinne meren rannalle,
joka lupaa vietellä ensinäykkäsyllä.

Availin sitten eväitä ja tuumin kannon nokassa:
Eikö meri lupailekin liikaa?
Mitä jos haastattelisikin susia?
Pyytäisivätkö jäsenmaksua?

Riittäisikö lantti vai pyytäisivätkö kahta?


Miehekästä

Tunsin kerran erään rohkean ja sovinnollisen miehen.
Kerran se tuli skutsista ulos vasen silmä turvonneena
ja sanoi, että rähinää oli tullut karhun kanssa.
Karhu oli juossut itkien pakoon, kun se ei ollut uskonut,
että miehelle kelpasi vain se kapeikko joella,
josta lohia saattoi napata miltei lennosta.

Toissapäivänä kuulin, että karhu oli lähettänyt miehelle tekstarilla
viestin: lääkärilasku oli melkein tonnin. Mies siihen, että
maksaa puolet laskusta, mutta vain, jos karhu tulee pystyttämään hirsimökkiä ilman "sarvia ja hampaita".


Retkellä


Oletko nähnyt aasiani,
sitä jolla juuri ratsastin?

Höh, no se meni Vuorenpeikon majaan ja nukahti sinne.

Nukahti? Niin, niin. Vuorenpeikko syötti sitä ja juotti. Nyt se sitten nukkuu.

Se on äkkiä herätettävä! Vuorenpeikko lihotti sitä ja aikoo syödä sen.

Ei ku se söi vaan vähäsen ja otti muutaman kulauksen vettä.

Se ei osaa pelätä!

No ei. Sillä oli vaan vähäsen nälkä.

Mutta että nukkuu!

Vuorenpeikko antoi sille punkan, silitti vähän harjaksistakin – ei siinä sen kummempaa.

Kukas itse sitten olet?

Olen Vuorenpeikon muori.

Kauheata, kauheata! Minne olenkaan tullut? Säästä minut armas peikkomuori! Olen vielä kovin nuori kuolemaan!

Kuolemaan? Miten niin? Täällähän minä olen vain sinua vastassa.
Aasi sanoi, että kantamuksia tulee perästä.


Mielivalta


Kun mielivalta heittää tuleen viimeisen halon
ei Meitä enää ole.

Kun tuhkassa kytee vielä kekäle,
on tulen sytyttäjällä vielä mahdollisuuksia.