Retkellä


Oletko nähnyt aasiani,
sitä jolla juuri ratsastin?

Höh, no se meni Vuorenpeikon majaan ja nukahti sinne.

Nukahti? Niin, niin. Vuorenpeikko syötti sitä ja juotti. Nyt se sitten nukkuu.

Se on äkkiä herätettävä! Vuorenpeikko lihotti sitä ja aikoo syödä sen.

Ei ku se söi vaan vähäsen ja otti muutaman kulauksen vettä.

Se ei osaa pelätä!

No ei. Sillä oli vaan vähäsen nälkä.

Mutta että nukkuu!

Vuorenpeikko antoi sille punkan, silitti vähän harjaksistakin – ei siinä sen kummempaa.

Kukas itse sitten olet?

Olen Vuorenpeikon muori.

Kauheata, kauheata! Minne olenkaan tullut? Säästä minut armas peikkomuori! Olen vielä kovin nuori kuolemaan!

Kuolemaan? Miten niin? Täällähän minä olen vain sinua vastassa.
Aasi sanoi, että kantamuksia tulee perästä.