Varkain


Ettehän te vain sure,
Keskiviikko
Kyynelehditte aivan turhaan

Liekit polttaneet ovat rakkauden jäljiltä, näen mä,
kulutettu lämmennyt kiusa. Sanot siihen
monen monituista ja että "mun on monen suista"

Hoet vaivoen
olon toivotuista, onnen kuista,
tokenet,
onnetonkin, sen myönnän itsekin.

Suhun heltyen lohdutuksen varas olen ...

Ja saavis silloin kaadat
ja päästeletkin kakistelematta
kuin ei saattais kadetta ja kumaraa enää koskaan halutakkaan.
Ennen nöyrryitkin,
vaan nyt on sadetta ja avaraa,
kummarretta polven päistä,
tyrskittelet lapsi pieni, nyyhkitellen
sydäntäsi nikottaa

Vaan anna tulla täysiä, ja henkäise
ulos pulleaa palleaa elämää
ja sirise,
sirkkanen,
juo tilkkanen vettä ja lepää
torstai paistaa aamulla pekonia