Äänet

Katso masto
purjeiden takaa kohoaa
särmikkäitä vuoria
”Voin kengät vaihtaa saappaisiin”
Kumun kuulen ja tuulien pauhun
Muuta en tiennyt kuin odottaa, päästä mantereelle

Kuinka paljon on jo lehväkkäitä puita
ja eläimiä metsissä
”Jääköön meri kuohuineen, pakenen sen vuolautta
etelän lämpimiin metsiin”
Milloin aavistelin mitäkin, suunnistin aistieni varassa

Kuinka paljon on metsää, josta vuoret kohoavat paljaina
Kanervat saattoivat matkaani
”Jää metsä alas varjoineen”
Vuorella on tilaa ja hiljaista kuin taivaassa
Seisoen kuin vuori vuoren päällä katselin auringon kultaamia huippuja

Hoi vuoren vanhus, kuulethan!
Tältä puolen avautuvat laaksot, kaupunkien rakennukset kukkuloilla,
jokien haarat keräävät vesiä täyttämään merta uudelleen
”Liu’un tästä alas ennen kuin lumet ehtivät sulaa.
Sinulla on aikaa vuori elää hiljaisuus seuranasi.
Minua kutsuvat laaksojen äänet.”

Mistä tulleet, kerran kohonneet,
laulujen säkeneissä sointuisat kaiut?
”Ne kohtaavat minut rannoillansa”
Tunsin niistä runsaita: aaltojen kuohuista
jalkani terästyivät, ruotoni sorjistui

Tulessako askelteni synty?
Käsivarsia leyhytellen liekkien hämärässä, poskissa puna,
”Tuon revityksen paulaan antaudun”, taoin kannoiltani,
”jos milloin aaltojen mylvinässä mä kuulisin kaihoisan kutsun …”