Ajatellaanpa hetki monille taiteilijoille reaalista asetelmaa, missä taiteilija vuokraa jostakin työtilaa tai saavuttaa jonkin taidegalleristin suosion/arvostuksen ja tätä kautta paikan esiintyä, esitellä teoksiaan tai antaa teostensa tavoittaa vastaanottajiaan. Käännetään sitten lähtökohta ympäri. Entä, jos vastaanottajat joutuisivat välttämättä maksamaan taiteilijalle vuokraa, ja taiteilija mieltäisi kyseisen lähtökohdan seuraavan työnsä lähtökohdaksi. Mihin työstä/teoksesta voisi olla?
Tarkennetaan aihetta lisää. Taiteilija saa siis rahaa, joka on erityistä. Rahalla ei kukaan osta mitään teosta omasta tahdostaan, omasta maustaan tai muusta oman ympärillä liikkuvasta lähtökohdasta. Raha maksetaan säännöllisenä vuokrana taiteilijalle, joka samalla asettaa kyseisen lähtökohdan tulevien teostensa lähtökohdaksi. Toisin sanoen myöskään hän ei halua rahaa omaksi, omasta käsin annettavaksi. Idea johtaa sensaatioon: käsillä on vuokran maksaminen sellaisella rahalla, jota kukaan ei omista.
Miten jatkaa tulevia teoksia ei-omalla rahalla, kysyy taiteilija? Pitäisikö rahalla ostaa, kuten nykyään ostetaan eli asioita vaihdossa. Ei. Vaihdossakin on jo saatu kaikenlaista. Taiteilija yrittää muuta. Teos koskee vuokran ohjaamista säännöllisesti poliittiseen, yhteiseen asiaan tavalla, jossa aina on päätettävä, mihin vuokra käytetään. Ja ratkaisun on oltava yhteinen. Lisäksi kyseeseen tulee ei vain ratkaisun tekeminen nykyisestä yhteisestä vaan myös tulevasta yhteisestä, koska vuokratulo on varmaa.
Selviytyisikö edellistä lähtökohtaa kunnioittava taide markkinoilla? Ilmeisesti ei. Pitäisikö sen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti